Kaikilla kolmella "isommalla" lapsella tuntuu tuo uhma olevan nyt samaan aikaan, PALJON pahempana kun ennen. Ei tässä kohta enään tiedä mitä sitä tekee, on kokeiltu varmaan kaikki mahdolliset keinot.
Täällä itketään, raivotaan, kiljutaan ja vaikka mitä jos tahtoa ei saada läpi.
Nyt päälimmäisenä mielessä vaan että mitäköhän sitä on ite tehny väärin.
Tänään aamulla herättiin ukon kanssa siihen kun esikko oli hiipiny likan huoneeseen, meitä tietenkään herättämättä, ja ne oli sitten yhteistuumin päättäneet kaivaa sormivärit esiin. Ja voitte vaan kuvitella tuloksen. Oli lelut, lattia ja neidin mekot kauniisti saaneet uuden värin.
Huh. Hieno alotus lauantai päivälle.
Tuntuu muutenkin että ei aika/mielenkiinto riitä enään kun pakollisiin tehtäviin.
Ehkä se tästä helpottaa, kunhan saisi uuden kodin löydettyä. Olisi suurin stressin aihe pois.
Ristiäisiinkään ei olisi enään kun pari viikkoa, ja kutsut edelleen tekemättä/lähettämättä. Jos vaikka huomenna löytäisi jostain virtaa niiden askarteluun, että saisi maanantaina ne postiin, jotta ajoissa kerkiävät perille.
Mutta nyt vähän positiivisempiin aiheisiin. Ihana Sny muisti taas tuossa lähemmäs viikko sitten piristävällä välimuistamisella, kiitos <3
Kiva, että posti tuli perille. Toivottavasti se piristi vähän päivääsi.
VastaaPoistaÄlä yhtään ajttele, että olisit tehnyt äitinä jotain väärin. Olet maailman paras äiti omille lapsillesi! Uhma kuuluu lapsen kasvuun ja kehitykseen. Ei se ikuisesti kestä. Pian se on ohi, kun jakasatte vain miehesi kanssa pitää lapsille rajat jämäkästi.
Voimahalaus!
- Salainen neuleystäväsi, 14 -
Sillä tässä lohduttaudunkin että ei noi yleensä kauaa kerralla kestä :> Tänään jo vähän parempi aamu, ja saanut askartelujakin jo aloiteltua :)
Poista